Eli tervetuloa. Kirjoitan tänne Pilvisten tarinaa!

Ikuinen ystävä
~~~~~~~~~~~~~~

1. " Mä tiedän, Janika. Tiedän tuon tunteen! " Olivia selitti ja silitti Janikan päätä kevyesti. " Mutta sun äidin on pakko saada tietää toi. Toi on tosi paha. " Janika nyökkäsi ja nappasi vihon pöydältään ja kynän. Hän puristi vihkoa lujaa ja puraisi huultaan. " No, mitä? " Olivia kysyi. " Mitä nyt? " Janika katsahti Oliviaan. " En pysty siihen! En edes kirjoittamalla. " Janika heitti vihkon nurkkaan ja kynän perään. Pienet tupajumit alkoivat järsiä uutta ruokaansa, Janikan kynää. Olivia nousi Janikan sängyltä. " Moi, mun pitää näköjään nyt mennä, äiti oottaa tuol ulkon " Olivia huikkasi. Janika nyökytti. " Moikka ". Janika kuitenkin heti Olivian lähdettyä kirjoitti paperille:
'Äiti, isä.
Mulla on vakava sairaus, sitä ette tienneet.
Ja oon raskaana, ette tienny sitäkään, vai??
Ootte hyviä tyyppejä, mutta älkää estäkö mitä yritän tehdä. Mun on helpompi vaan kuolla.'
Janika kaatui makamaan sängylle. " Ei, siellä se potkii! " Janika huudahti. "Äiti ja isä eivät edes ole vielä kotona jajajajajajjaa..." Janika itki kauhuissaan. Hän soitti Olivialle. "Olivia, tiedätkö mitä.Vauva potkii, lujempaa kuin pitäisi!Outo olo minulla on ollut jo kuukauden, mutta nyt tuntuu kuin se syntyis... Äiti ja isä ei edes ole kotona!" Janika selitti. "Voi no tule tänne meille äitini on synnyttänyt Amiran,Pinjan, Minut ja Mayan. Hän osaa ne hommat, hänhän meni synnytyslääkäriksi Mayan täytettyä 6 kun hän pääsi kouluun." Olivia kertoi. "Tulen teille." Janika vastasi ja lenkkarit jalassa lähti kulkemaan lumihankeen. 'Anteeksi,lapseni. Anteeksi aikeeni tehdä Abortti, vaikka 13 olenkin.. Se on pieni ikä. Anteeksi.' Janika ajatteli. Kylmissään hän tarpoi lumihangessa. Hän oli laittanut vain lenkkarit, hupparin ja shortsit. Hänellä oli ollut ne vaatteet kun outo olo tuli. Hän juoksi, juoksi ja juoksi... Pian hän kaatui jäällä ja löi päänsä. Onneksi siihen tuli vain kuhmu, ja kipu hellitti pian. Janika oli vihdoinkin Sireenitiellä, ja pimpotti Olivian kodin ovikelloa. Olivia tuli villapaita ja farkut päällä avaamaan oven. "Janika!Janika miksi olet noin vähissä vaatteissa,mieti nyt. TUleva lapsesi voi kuolla." Janika huokaisi. "Rauhoitu, ei vauva kuole. Halusin päästä tuskistani." Pian Janikan päästessä ensiapuhuoneeseen, jonka Olivian hyvin rikas perhe omisti, hän kävi makaamaan sairaalasängylle. Olivia selitti tilanteen Célialle, ja hän tuli pian Janikan luokse. " Siis synnyttämässä? " Célia kysyi lempeästi Janikalta. "Joo, sitähän tässä.." Janika vastasi. "Eih, kännykkäni soi.. En nyt pääse minnekään.." Janika sanoi kuullessaan iloisen We Everytime Touchin. Olivia kiiruhti hakemaan Janikan kännykän Célian kysellessä kaikkea mahdollisia oireita ja muuta. "Tässä" Olivia sanoi ja antoi puhelimen Janikalle. Janika hymyili Célialle ja Olivialle ja vastasi puhelimeen.
"Lapsi kulta äiti tässä,missä olet?" Äiti kysyi hysteerisesti.
"Olen Olivialla. Lue se lappu sieltä huoneeni pöydältä!" Janika sanoi.
"Okei. Toivottavasti sulla on Olivian,sen siskojen ja Célian kanssa kivaa." Äiti sanoi helpottuneesti.
" Joo." Janika katkaisi puhelimen. 'Kohta on hauskaa myös pikkuiseni kanssa', Janika ajatteli. 'Kohta.' " Hei, miltä tuntuu?" Célia kysyi. "Ihan kuin.. SYNNYTTÄISIN!" Janika karjahti. "Ponnista,hengitä syvään,ponnista.." Célia käski. Janika teki työtä käskettyä ja maailmaan putkahti pian 13v. tytön tyttölapsi. " Se on tyttö!" Olivia hurrasi. " Montako vuotta olet? " Célia kysyi. " Olen 13. " Janika vastasi vaivaantuneesti. "Se on hyvin nuori ikä, itse synnytin 20vuotiaasta eteenpäin." Célia vastasi. "Nyt kuitenkin voit pestä vauvan, jos haluat." Janika nyökkäsi ja pesi vauvan. "Juu, entä napanuoran laita?" Célia kysyi. "Jos sitä sattuu... Äsh, sinä saat", Janika vastasi. 'Jipii! Oikeaa vauvan hoitoa!' Janika ajatteli. "Voin." Célia vastasi ja leikkasi pienen lapsen napanuoran. "Antaisitko hänelle nimen?" Célia kysyi. " Totta kai. Se voisi olla.. Maria Roosa" Janika sanoi. Célia hymyili. "Tässä Olivian vanhoja vaatteita, sekä paketti puhtaita vaippoja", Célia sanoi ja ojensi tarpeet Janikalle. Hän opetti vielä Janikalle miten vauvaa pidetään sylissä ja muut olennaiset pikkuseikat. Sitten Célia kysyi: "Voitko jäädä yöksi?" Olivia yllättyi mutta hymyili. "Joo!" Janika vastasi ja tekstasi asiasta äidilleen. Sitten Olivia,Janika ja Célia+Olivian siskot menivät nukkumaan.